full of feeling

 Heips!

Tuun hiukan myöhässä ja kirjotan joulusta vasta nyt, mutta hei, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikös? Mun piti kirjottaa uudesta vuodesta kanssa tähän, mutta näitä kuvia olikin niin paljon että jätänkin huomiselle sitten :)

Jouluaattopäivän vietin vanhempieni luona ja illan kotona Valtterin kanssa. Vanhempieni luona syötiin, pelailtiin, availtiin lahjoja ja oltiin vaan. Omat lahjani tosin avasin vasta kotona Valtterin kanssa :) Meillä on sellainen pieni erikoinen tapa ettei syödä jouluruokaa, heh! Meidän perheessä iskä ja ehkä Sami taitaa olla ainoita jotka sitä syö ja me muut syödään tortilloja ;D En muista milloin viimeksi meillä on ollut ihan kunnon jouluruokaa! Itse en voi edes sietää sitä.

En saa kirjoiteltua noihin kuvien väliin mitään, sillä jostain kumman syystä flickrin kautta lisättyihin kuviin pomppaa nuo nuolet ynnä muut ja kuvaa painaessa selain yhdistyy flickrin sivuille. Yritän huomenna jotain säätää, tänään en jaksa enää tapella, joten yritän nyt kuvin kertoa joulustani :)

 

IHANAA, Valtteri oli ostanut mulle Supernaturalin kaudet 4-7!!!!!! Mun oli tarkotus ostaa noi itse heti ekasta palkasta, mutta nyt saankin käyttää rahani kaikkeen muuhun mistä oon unelmoinut työttömyyteni  aikana! Jee ♥ Mut tiiättekö, katottiin nää kahdessa viikossa pois alta ja nyt olis kauhee tarve saada 8.kausi mutten halua ostaa sitä ennen alennuksia.... Auttakaa mua. Joulu kaikinpuolin oli ihana ja mukava, vaikkei sitä enää samalla tavalla odotakkaan kuin pienenä. En tajunnut lahjojani kuvauttaa ollenkaan mutta tuskinpa tuo haittaa kun suurin osa kuitenkin meni lompakkoon ja suoraan tilille :)

Tänään Valtteri lähti armeijaan ja mulla on haikee ja tyhjä olo. Ekoille lomillekin pääsee vasta 24.pvä, tä on pisin aika tähän mennessä kun oon yksin, itken! Todella toivon, että tä vuosi (tai puoli vuotta) menisi nopeesti ohi. Valtteri on ennenkin ollut öitä ja iltoja pois, mut nyt olo on ihan erilainen kun tiedän ettei se missään vaiheessa tuu viereen nukkumaan. Ja jotenkin koko ajan pala kurkussa vaikka eihän se armeija ikuisuutta kestä, saattaa tosin tuntua siltä. Toisaalta haluisin mennä ajoissa nukkumaan, jotta päivät menis nopeemmin mut toisaalta taas en, koska tiedän etten yksin nuku hyvin eikä saa nukahtaa toisen kainaloon.
Kaverit, auttakaa mua ja tehkää mun kanssa jotain mahdollisimman usein ettei mun tarvii ikävöidä yksin kotona! :D Ikävä on jo nyt ihan suunnaton ♥ Onneks Sonja piti tän päivän seuraa mut siitä kirjottelen huomenna :)

♥: Laura